Tämä verkkosivusto toimii evästeiden avulla. Käytämme evästeitä, että voimme tarjota mahdollisimman hyvän käyttäjäkokemuksen. Seuraamme myös sivustomme käyttäjätilastoja (Google Analytics.)

Matkalla ruudinkeksijäksi

Julkaistu: 23.08.2020
Jaa:

Tämä on tarina kihelmöivästä innostuksesta, intohimosta kirjoittamiseen ja halusta vaikuttaa. Tarina motivaation hyödyntämisestä ja oman potentiaalin ymmärtämisestä – tämä blogisarja kertoo matkastani ruudinkeksijäksi, viestinnän ammattilaiseksi, sisällöntuottajaksi, bränditarinan kertojaksi ja no…yrittäjäksi.

Runotytöstä ruudinkeksijäksi

Matka alkaa vanhan tervalepän oksalta. Leppä nojasi kevyehkösti saaressa sijaitsevan mökkimme seinään, ja siinä oli pienen tytön istuttava oksa. Sopivan matalalla kiipeämiseen, mutta riittävän korkealla rauhalliseen runojen kirjoittamiseen. Kiipesin puuhun, kirjoitin sydämeni sopukoista, kiipesin alas ja esiinnyin. Sieltä tervalepän oksalta, lapsuuden mökkireissuilta saakka, kirjoittaminen on ollut osa minua, osa elämää ja kaikenlaisia tunteita. Identiteettini kirjoittajana on jalostunut vuosi vuodelta. Kirjoittamisen sisältö, määrä ja sen merkitys ovat aika ajoin muuttaneet muotoaan ja nyt haluan muutosta jälleen!

Kirjoittaminen aina osana elämää

Teinivuosina kirjoittaminen oli periaatteessa nolo harrastus, mutta kirjoitin silti useita novelleja ja tietenkin ylidramatisoitua päiväkirjaa. Kirjoitin myös erästä romaaninalkua, joka vieläkin nostaa niskakarvat pystyyn niin raakana kuvauksena aikansa ajatusmaailmasta.
Aikuisiällä olen blogannut muodista ja visualistin työstä sekä jatkanut pöytälaatikossa pölyttyneitä romaaneja ja novelleja. Olen julkaissut lastenkirjan ja blogannut vähän lisää urapolkuni edetessä. Tekstejä on syntynyt niin yrittäjyydestä, digitalisaatiosta, viestinnästä, taloudesta, historiasta kuin äitiydestäkin. Kaikessa kirjoittamisessa, aina päiväkirjasta asiantuntijateksteihin piilee taustalla sama, syvempi tarkoitus – viehtymys tarinoiden kertomiseen.

Ruudinkeksijä nostaa päätään

Vuonna 2017 toteutui yksi elämäni suurista merkkipaaluista. Esikoiskirjani julkaistiin ja voimaannuin kirjoittajana onnistumisen tunteesta. Ymmärsin, että voin kääntää intohimoni kirjoittamisesta myös ammattitaidoksi, mutta se vaatisi kovaa työtä. Hain opiskelemaan ja onnekseni pääsin Haaga-Heliaan. Siellä valitsemani kurssit tuntuivat kallistavan minua jälleen aivan uudenlaiseen suuntaan, sellaiseen, jolle olin aiemmin viitannut kintaalla. Muistaakseni kerran ääneenkin sanonut, että ”ei ikinä.”

Tiesin jo orientaatio viikolla selvittäväni tieni kaikkiin mahdollisiin viestinnän opintoihin.
Päätin, että valmistuisin markkinoinnin ja viestinnän tradenomiksi sellaisin arvosanoin, joista voin aidosti olla ylpeä. Määrätietoisuus on ollut mielestäni aikuisopiskelun suola. Motivaation sytyttämää kipinää ei vaimenna mikään!
Vähänpä tiesin kuitenkaan silloin, että tulen rakentamaan opinnäytetyötäni peilaten tulevaisuuden yrittäjyyshaaveisiin. Opintojeni varrella ”ei ikinä” ottikin muodon ”ehkä” ja nyt hiljalleen olen siirtymässä kaikista jännittävimpään vaiheeseen...
Se on nimeltään ”Hell yeah!”

Ruudinkeksijä on ruutia tarkoittavasta sukunimestäni leikkisästi juonnettu nimike, joka kuvaa täydellisesti alkavaa yrittäjyyttäni tarinankertojana ja sisällöntuottajana. Matkalla ruudinkeksijäksi on blogisarja, jossa kerron toiminimiyritykseni alkumetreistä ja ajatuksista. Jaan kanssanne kokemukseni yrittäjyyden haasteista ja huipuista!

Toivottavasti voin tarjota rohkaisua ja innostuksen kipinän jollekin toiselle,
joka uskaltautuisi nappaamaan kiinni siitä omasta unelmiensa punaisesta
langasta.

Matka jatkuu pian...